Kuka muistaa lapsuuden hassut prinsessaleikit? Kun puettiin pinkit hörhelöt päälle ja salaa kokeiltiin äidin meikeillä.
Sehän oli prinsessaleikkiä. Vain leikkiä. Mutta milloin siitä tuli todellisia ulkonäköpaineita ja itkuisia silmiä peilin edessä? Miksi se menikään niin?
Nykyään television ilkeät kauneusihanteet tuputtavat paineita jo ihan lapsille. Pitää olla kaunein, hoikin, muodikkain ja tyylitietoisin jotta menestyy. Tällaista bullshittiä työnnetään jo ihan ala-asteen tytöille. Meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään väärää, mutta se ei ole vielä pikkutyttöjen hommaa. Siitä syntyy helposti kilpailuhenkisyyttä, ja aletaan epätoivoisesti vertailemaan sitä kuka on kaunein. Aina pitää vain olla paras.
Muodin ja shoppailunhan pitäisi olla hauskaa. Oman tyylinsä etsiskelyä, ei muiden miellyttämistä. Muoti on niiden vaatteiden käyttämistä, jossa itse tunnet olosi kauniiksi ja hyväksi.
Itse olin kai sitten "tyylitajuton" siinä 3-5 luokkalaisena, ainakin sitä sain kuulla muilta tytöiltä. Ja paljon muutakin paskaa.
Olin hieman erilainen. Pari erityispiirrettä sai muut tytöt suivaantumaan. Siitä alkoi sorsiminen. Olin liian nolo, ja kaverit eivät kehdanneet liikkua kanssani. Vähän vanhempana tuli lievää murrosiän aknea, joka murskasi. Ja enköhän siitäkin saanut moitteita. Olivathan muut niitä siloposkisia tyylikaunottaria. Mutta minä, aina olin se huono. Kauneuspaineiden takia.
Kyllä, tätä se saa aikaan. Ulkonäköpaineet ovat täysin sairasta pikkutytöillä. Lastenhan pitäisi leikkiä ja kiipeillä puissa, ei keikkua missään ylikireissä pillifarkuissa.
Sehän oli prinsessaleikkiä. Vain leikkiä. Mutta milloin siitä tuli todellisia ulkonäköpaineita ja itkuisia silmiä peilin edessä? Miksi se menikään niin?
Nykyään television ilkeät kauneusihanteet tuputtavat paineita jo ihan lapsille. Pitää olla kaunein, hoikin, muodikkain ja tyylitietoisin jotta menestyy. Tällaista bullshittiä työnnetään jo ihan ala-asteen tytöille. Meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään väärää, mutta se ei ole vielä pikkutyttöjen hommaa. Siitä syntyy helposti kilpailuhenkisyyttä, ja aletaan epätoivoisesti vertailemaan sitä kuka on kaunein. Aina pitää vain olla paras.
Muodin ja shoppailunhan pitäisi olla hauskaa. Oman tyylinsä etsiskelyä, ei muiden miellyttämistä. Muoti on niiden vaatteiden käyttämistä, jossa itse tunnet olosi kauniiksi ja hyväksi.
Itse olin kai sitten "tyylitajuton" siinä 3-5 luokkalaisena, ainakin sitä sain kuulla muilta tytöiltä. Ja paljon muutakin paskaa.
Olin hieman erilainen. Pari erityispiirrettä sai muut tytöt suivaantumaan. Siitä alkoi sorsiminen. Olin liian nolo, ja kaverit eivät kehdanneet liikkua kanssani. Vähän vanhempana tuli lievää murrosiän aknea, joka murskasi. Ja enköhän siitäkin saanut moitteita. Olivathan muut niitä siloposkisia tyylikaunottaria. Mutta minä, aina olin se huono. Kauneuspaineiden takia.
Kyllä, tätä se saa aikaan. Ulkonäköpaineet ovat täysin sairasta pikkutytöillä. Lastenhan pitäisi leikkiä ja kiipeillä puissa, ei keikkua missään ylikireissä pillifarkuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti